03 - Etenemisiä

Aikaa kului, ja Danten ja Aadan välit lähentyivät. Dantea hieman harmitti, ettei ollut vieläkään löytänyt töitä mistään, vaikka hän etsi niitä joka ikinen päivä kaikkialta mistä pystyi.

Samana iltana Aada tuli kotiin erittäin surkean näköisenä. "Töissä oli ihan hirveä päivä", hän sanoi heti astuttuaan taloon sisään ja hän näytti itkeneeltä.

Dante kehotti Aadaa kertomaan päivästään ja Aada istui hänen viereensä sohvalle, huokaisi syvään ja aloitti vuodatuksensa. "Pomo valitti, etten tehnyt työtäni tarpeeksi hyvin. Ei se sillä lailla haitannut, koska olen kieltämättä vähän laiskotellut. Sitten yksi bändiläinen raivosi minulle, koska en tajunnut väistyä hänen tieltään. Koko päivän vaan tuntui että kaikki huutavat minulle..." Aada selitti ja lopulta alkoi itkemään. 

"Kuule. Tule tänne. Älä mieti heitä, he eivät vain tajua kuinka mahtava ja reilu tyyppi sinä olet", Dante sanoi ja kutsui Aadan syleilyynsä.

Ja siinä he istuivat hetken hiljaa. Aada tuntui rauhoittuneen vähäsen, mutta ei lähtenyt Danten otteesta. "Tiedäthän..." Aada aloitti, "oikeasti pidän sinusta tosi paljon. Enemmän... enemmän kuin... ystävänä. En vain ole koskaan sanonut sitä", hän sanoi hiljaa ja vähän empien. "Minäkin pidän sinusta. Olen aina pitänyt", Dante vastasi.

Ja Aada kääntyi yhtäkkiä Danteen päin ja suuteli häntä. Dante vaikutti aavistaneen hänen aikeensa, sillä hän vastasi suudelmaan niin kuin olisi odottanut sitä koko ikänsä.

He nousivat sohvalta ja suutelu muuttui intohimoisemmaksi. Dante kaappasi Aadan syleilyynsä ja suuteli häntä niin, ettei henkeä meinannut saada. Aada oli mukana yhtä lailla - hän vastasi suudelmiin yhtä intohimoisesti ellei jopa intohimoisemmin ja nautti siitä, miten Dante koski häntä.

He suuntasivat kohti makuuhuonetta kiinni toistensa huulissa, ja pian he päätyivät lattialle koska he molemmat kompastuivat yhtä aikaa. "Kappas, mites tämä nyt näin", Dante nauroi ja nosti Aadan ylös. He kaatuivat sängylle.

"Et tiedäkään, miten kauan olen haaveillut tästä", Dante sanoi henkäyksiensä välistä, "nyt aion ottaa tästä kaiken ilon irti", hän jatkoi ja kaatoi Aadan toisinpäin.

Ja Aada liu'utti käsiään Danten selällä samalla kun Dante tuli lähemmäs ja lähemmäs. Molemmat halusivat tätä, ja nyt oli sen aika. Aada oli unelmoinut siitä niin kauan, kun Dante oli muuttanut hänen luokseen ja Aada oli kehittänyt ensimmäisen ihastuksensa häntä kohtaan. Ja Aada päätti tarttua hetkeen.

***

Aamulla Aada heräsi ennen Dantea ja hän muisti välittömästi mitä viime yönä oli tapahtunut ja hän ei tiennyt mitä ajatella. Hän kyllä piti siitä... mutta hänestä se ehkä tuli liian äkkiä.

Aamulla kun Aada tapasi Danten, hän päätti vaihtaa pari sanaa hänen kanssaan. "Kuule, siitä öisestä... edettiinköhän me vähän turhan nopeasti?" hän aloitti. "Tai siis, kyllä pidän sinusta mutta se taisi tulla liian äkkiä. Ja taisin itsekin olla vähän liian väsynyt tajutakseni..."

Dante tarttui Aadaa kädestä. "Tietenkin. Etenemme hitaasti, jos niin haluat. Viime yö oli tosin paras pitkiin aikoihin enkä haluaisi sen jäävän viimeiseksi sellaiseksi. Mutta niin kuin haluat. Edetään hitaasti ja harkiten", hän sanoi.

"Mutta ne mitä sanoin... ne oli ihan totta. Pidän sinusta todella paljon. Mutta ei hätiköidä. Ei anneta tämän nyt mennä pilalle."

Aada halasi Dantea. "Ihanaa, että ymmärrät."

"Tietenkin minä ymmärrän. Jos sinä niin haluat."

Ja niin arki jatkui jälleen normaaliin tapaansa. Dante etsi töitä, kuten tavallista, ja Aada kävi töissä, kuten tavallista.

Ja eräänä päivänä Dante onnistui kuin onnistuikin saamaan työhaastattelun. Hän siistiytyi vessassa tunnin ennenkuin piti lähteä. Hän harjoitteli luontevaa puhumista ja tarkisti vielä kerran, ettei partaan varmasti ollut jäänyt ruoantähteitä.

Ja Dante sai kuin saikin töitä, ja hän aloitti ne heti seuraavana päivänä. Toistaiseksi hän lähinnä keitti kahvia tai työnsi turhia papereita silppuriin, mutta tekemällä töitä Dante saisi pikku hiljaa ylennyksiä.

***

Aadan ja Danten suhde oli sillä mallilla, että he eivät oikein tienneet olivatko he yhdessä vai eivät. He molemmat pitivät toisistaan hyvin paljon. He kävivät usein treffeillä ja katsoivat yhdessä elokuvia toistensa kainaloissa.

"Kuule. Olen vähän miettinyt", Dante aloitti ja kääntyi Aadaan päin, "mitä meidän välillämme oikein on?" hän jatkoi. "Olen itsekin miettinyt sitä", Aada vastasi.

He nousivat ylös sohvalta ja Aada otti Dantea kädestä. "Mitä jos", hän sanoi ja oli tovin hiljaa, "alettaisiin virallisesti seurustelemaan?" Aada päätti lauseen ujosti. "Se sopii oikein hyvin", Dante sanoi ja suuteli häntä.

 "Pitäisiköhän meidän vähän juhlistaa, kun se on nyt virallista?" Dante kysyi flirttailevaan sävyyn ja Aada ymmärsi heti, mitä Dante ajoi takaa. Hän otti yhtä flirttailevan äänensävyn ja sanoi: "Minä olen mukana."

Dante hymyili tyytyväisesti ja nappasi Aadan syleilyynsä. Hän alkoi tanssittaa Aadaa kohti makuuhuonetta, mutta Aada pysäytti hänet. "Mitä sitä turhia liikkumaan", hän kuiskasi ja kaatoi Danten matolle.

***

semmone osa tällä kertaa. vissiin vähän pitempi kuin noi aiemmat mutta en ole laskenut kuvamäärää niin en ole ihan varma. jättäkää taas kommenttia että mitä tykkäsitte ja ensi osassa nähdään taas! :)

02 - Uusia tuttavuuksia

Elämä rullasi tasaista vauhtia, ja Aada oli onnistunut hankkimaan jo sen verran taskurahaa, että oli saanut oikein kunnon katon pään päälle. Talo oli tietenkin vaiheessa vielä, mutta nyt sitä ainakin saattoi jo kutsua taloksi.

Aada oli saanut töitä paikalliselta teatterilta, musiikkihommista. Aluksi hänen työtehtävänsä ei olleet kummoisia - lähinnä leipien tekemistä bändiläisille - mutta Aada aikoi työskennellä kunnolla että hänkin pääsisi huipulle.

Aada rakasti kukkia, ja hänen talon vieressä olevassa puistossa niitä kasvoikin melkoisesti. Jotkut kukista olivatkin niin harvinaisia, että niistä maksettiin jopa satoja. Aada ei täysin ymmärtänyt miksi, sillä hän näki samoja kukkia joka puolella, mutta ehkä hänellä oli vain jotain erityistä silmää.

Aada oli muutenkin aika luonnonlapsi, ja hän piti kitaran soittamisesta puistossa. Joskus hän sai yleisöäkin, mutta Aada soitteli vain omaksi huvikseen, kehittääkseen taitoaan päästäkseen urallaan eteenpäin.

Aada piti kaikesta Moonlight Fallsissa, paitsi laskujen maksamisesta. Sitä hän inhosi. Mieluiten hän olisi tehnyt niistä vaikka taulun, mutta siitä huolimatta hän maksoi laksujaan maltillisesti säännöllisin väliajoin. Ja aina kun hän sai ne maksettua, hän oli tyytyväinen itseensä, että hän sai taas kerran ylitettyä inhonsa.

Aada oli myös saanut sisustettua kämppäänsä kodikkaammaksi, ja se alkoi pikku hiljaa näyttää häneltä. Vielä oli matkaa - tietenkin - mutta pohjalta ainoa suunta on ylöspäin. Aadan veli sanoi niin aina, kun oli vaikeata.

Aada ei ollut koskaan ollut mikään bilehile, mutta joskus hän kävi työntämässä jalkansa Moonlight Fallsin yöelämän oven väliin. Silloin tällöin hänellä oli jopa hauskaa, mutta ujona ihmisenä Aada tunsi olonsa välillä vähän yksinäiseksi.

Eräänä iltana Aada törmäsi paikallisella kuntosalilla nuoreen mieheen, joka esitteli itsensä Danteksi. Mies oli hyvin kohtelias ja puhelias, mutta antoi Aadallekin puheenvuoron. Aada piti miehestä välittömästi.

Heillä oli yhtenäinen huumorintajukin, ja he jäivät rupattelemaan paikalle vielä moneksi tunniksi. He jotenkin onnistuivat unohtamaan koko maailman heidän ympäriltään, eivätkä edes muistaneet, että tapasivat ensimmäisen kerran vasta sinä iltana. Sillä tuntui, että he olisivat olleet ystäviä koko elämänsä.

Ja kun heidän täytyi lähteä, he halasivat toisiaan hyvästiksi niin kuin vanhat ystävät. Puhelinnumeroakin he vaihtoivat, ja lupasivat ottaa yhteyttä mahdollisimman pian.

Ja niin Aada jutteli Danten kanssa päivittäin, yleensä sen jälkeen kun Aada pääsi töistä. Dantella oli aina aikaa jutella, sillä hän oli toistaiseksi työtön.

Päivät kulkivat tasaista tahtia. Joka päivä Aada lähti kimppakyydillä töihin, ja joka illan hän vietti kotonaan.

Silloin tällöin Dante tuli käymään, mutta kerran hän yllätti Aadan kukilla. Aada yllättyi täysin, mutta otti kukat kumminkin ilomielin vastaan.

***

Aikaa kului, ja Aada alkoi pikku hiljaa tuntea itsensä vähän yksinäiseksi. Niinpä hän pyysi Dantea muuttamaan luokseen, vain kämppäkaveriksi. Dantella oli muutenkin ollut kotinsa kanssa vaikeuksia, joten hän suostui muuttoon ilomielin.

Niinpä seuraavien viikkojen kuluttua Dante sai roudattua kaikki tarvitsemansa tavarat Aadan luo. Avaimet hänellä oli ollut jo aikaisemmin. He jakaisivat makuuhuoneen, sillä laajentamiseen ei ollut varaa, mutta se sopi molemmille oikein mainiosti.

Danten muutettua Aadan luo heidän välinsä syvenivät. He kävivät monesti ulkonakin yhdessä, ja vaikka molemmat asian kiistivät, ei tuskin ollut kovin kaukana totuudesta väittää, että pientä ihastusta oli ilmassa.

 Dante oli kertonut Aadalle syvimmän salaisuutensa: hän oli ollut vampyyri vielä hetki sitten. Eräs ennustaja-akka oli kuitenkin kaupustellut hänelle antivampirismijuomaa, joka kuin ihmeen kaupalla oli onnistunut poistamaan hänestä vampyriuden. Aada kertoikin pohtineensa, miten Dante joskus tuntui kylmältä.

Pian Danten entinen vampyyrius kuitenkin unohtui, ja molemmat elivät aivan tavallista elämää. He olivat toistensa parhaita ystäviä ja kertoivat toisilleen kaiken. Aada oli onnellinen, että oli löytänyt itselleen Danten kaltaisen ystävän.

***

jooo että semmonen osa :D vähän lyhyt taas, mutta unohdin jälleen kerran ottaa kuvia ja ei ollut mitään kuvattavaa oikeen & en osaa tehä pitkiä lukuja... :-D mutta kyl niitä tulee... ehkä.

mut risuja ja ruusuja voi jättää tonne kommenttiboksiin alapuolelle! :)

01 - Uusi alku

Ja siinä hän sitten seisoi. Asuntonsa edessä, jonka hän sai pilkkahintaan, eikä se ollut ihmekään sillä "asunto" koostui vain seinästä ja muut tavarat vaan lojuivat jossain. Hän oli hieman pettynyt, ettei saanut edes kattoa päänsä päälle, mutta oli onnellinen, että hän asui täällä. Vihdoinkin.

Aada Kotkanmaa asui lapsuutensa perheessä, joka oli väkivaltainen ja ahdasmielinen. Jos joku mainitsikin jotain isän mielestä epänormaalia, siitä seurasi selkäsauna. Vanhemmat ihannoivat kaikkea normaalia. Isä löi Aadaa ja hänen sisaruksiaan ainakin kerran päivässä. Äiti ei sentään ollut yhtä väkivaltainen vaan jopa välillä ymmärsi lapsiaan, mutta hän kuoli auto-onnettomuudessa Aadan ollessa 10-vuotias ja silloin isä jäi yksinhuoltajaksi.

Aada karkasi isänsä luota heti 18-vuotiaana ja vaihtoi sukunimensä Kotkanmaaksi. Hän ei koskaan haluaisi kuullakaan mitään sairaasta isästään. Hän oli asunut kahdestaan isänsä kanssa parin vuoden ajan veljen muutettua ulkomaille, myös isäänsä karkuun sekä töiden takia. Aada kuitenkin onnistui välttämään väkivaltaa vähän paremmin, sillä sen kahden vuoden ajan Aadan isä löi häntä ainoastaan kaksi kertaa. Aada ei ymmärtänyt miten se oli mahdollista, mutta hän ei välittänyt.

Aada astui peremmälle uuteen kotiinsa. Vaikka sitä ei oikein vielä voinut taloksi sanoa, niin hän oli onnellinen, ettei hänen tarvitsisi nähdä isäänsä enää milloinkaan ja hän voisi aloittaa uuden, paremman elämän täysin puhtaalta pöydältä.

Lapsuudessaan Aada purki pahan olonsa musiikkiin ja taiteeseen. Hän oli soittanut kitaraa seitsenvuotiaasta lähtien ja on maalannut sitäkin nuorempana. Hän oli mielestään ihan hyvä kummassakin, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Aada olisi halunnut uuteen kotiinsa myös kitaran, mutta rahat eivät riittäneet. Joskus myöhemmin sitten.

 Uusi kotikaupunki oli nimeltään Moonlight Falls. Se oli pieni, syrjäinen paikka, joka oli aika harvaan asuttua seutua, mutta ei ihan aavekaupunki kumminkaan. Siellä oli halvimmat hinnat tonteille, joten Aada muutti sinne sen kummemmin nirsoilematta.

Ensi töikseen Aada aloitti työn hakemisen. Hän löysi muutaman kiinnostavan paikan joihin hän haki puhelimen välityksellä. Jossain vaiheessa ilmoitettaisiin, saiko Aada paikkaa ollenkaan, ja jos sai niin samassa oli kutsu työhaastatteluun.

Aadan suunnitelmat kuitenkin muuttuivat heti. Läheisen yliopiston maskotti tuli käymään Aadan luona ja hän rohkaisi Aadaa aloittamaan opinnot yliopistossa heti seuraavalle lukuvuodelle, joka alkaisi ensi kuussa. Aada totesi, että jos hän menisi yliopistoon hän olisi pätevämpi ja saisi helpommin töitä, ja niin hän suostui. Ei hän mitään menettäisikään.

***

Muutaman viikon kuluttua koitti yliopiston alkaminen. Aadaa tultiin hakemaan taksilla kampukselle, ja hän pakkasi nopeasti tärkeimpiä tavaroita, eli lähinnä vaatteita ja rahaa ja astui taksiin. Matka kestäisi pari tuntia ja pian Aada olisikin ihan jossain muualla. Aadalla ei kuitenkaan ollut hirveästi rahaa, joten hänellä oli varaa jäädä yliopistoon vain yhden lukukauden ajaksi. Se oli kuitenkin Aadalle ihan okei, sillä parempi sekin kuin ei mitään.

Heti ensimmäiseksi Aada valtasi itselleen asuntolan ainoan yhden hengen huoneen. Huoneessa oli maalausteline ja takkakin, joten Aadalle tuskin tulisi tylsää. Tietenkin hänen pitäisi myös opiskella, mutta taideopinnot valittuaan maalaaminen kävi hänestä opiskelusta.

Pian yliopistoon saapumisen jälkeen opiskelijat kutsuttiin tapaamiseen, jossa jaettiin kaikenlaista ilmaista krääsää ja jossa tutustuttiin toisiin opiskelijoihin. Tapaamisen päätyttyä Aada pakeni yläkertaan soittamaan sieltä löytämäänsä kitaraa, ja muutama rohkea tuli jopa kuuntelemaan sitä.

Jostain syystä Aadalle tuli hirveä hinku kokata. Hänen kotonaan ei ollut sellaista mahdollisuutta, joten hän halusi kerrankin laittaa ruokaa alusta loppuun ihan itse. Ken tietäisi, koska sille tulisi seuraavaksi mahdollisuus.

Aada pohti, olikohan yhden hengen huoneen valitseminen sittenkään järkevää, sillä jo ensimmäisen viikon aikana hän tunsi olonsa yksinäiseksi. Tietenkin hänellä oli ystäviä, mutta joku jonka kanssa juoruilla aamuyöhön asti olisi ollut asia erikseen.

Kampuksella pidettiin paljon bileitä. Aada kerran osallistui yhteen niistä, ja seuraavana aamuna hän nukkui niin pommiin, että hänen täytyi juosta koululle kuin henkensä edestä. Loppujen lopuksi hän kuitenkin selvisi luennolle ajoissa.

Aada yritti seurata luennoilla parhaansa mukaan ja kirjasi tärkeimpiä asioita muistiin. Joskus asiat vaan olivat niin tylsiä, että Aada nukahti tunnille, mutta yleensä joku herätti hänet.

Aada harjoitteli piirtämistä päivittäin, sillä muutaman viikon päästä olevat loppukokeet huhujen mukaan sisältäisivät jonkinlaisen taidonnäytteen, jonka sanottiin olevan joko maalaus tai piirustus. Aada halusi päästä läpi, joten hän opiskeli mahdollisimman hyvin. Erään kerran yksi professori kertoikin, että hän pääsi parhaimpien opiskelijoiden listalle, ja Aada oli ylpeä itsestään.

***

Lopulta kokeiden tulokset saapuivat, ja Aada oli päässyt kaikesta kunnialla läpi.

Parin päivän päästä opiskelijoiden piti lähteä kampukselta, joten Aada hyvästeli lähimmät ystävänsä ja suuntasi taas kotikaupunkiinsa Moonlight Fallsiin.

EXTRA:

Mies takana: "Hey hottie! Let's have buttsex!"

Mies edessä: "Oikeastaan minun tästä pitääkin mennä..."

pahoittelen. :D tällänen on mun huumorintaju.

***

joo eli tässä tää eka osa. tosi lyhyt, ja vähän harmittaa ettei tosta yliopistoajasta oo oikein mitään, mutta se johtuu siitä kun yksinkertaisesti unohdin kuvata ja ei ollut kauheesti kuvattavaa niin minkäs teet. :D mutta joo, ens osa tulee toivottavasti lähiaikoina ja kertokaa toki mielipiteitä, risuja tai ruusuja tai jotain! :3