Seuraavien viikkojen aikana Aada huomasi kärsivänsä pahoinvoinnista, erityisesti aamuisin. Aluksi hän ajatteli sen johtuvan pilaantuneesta ruoasta, mutta sen jatkuessa viikkotolkulla hän suunnitteli jo lääkäriin menoa.
Aadalla ja Dantella oli erittäin onnellinen parisuhde. He menivät käymään kaupungin syysriehassa (jossa ei ollut paljoa porukkaa, sillä satoi runsaasti) ja ottivat yhteensopivat kasvomaalaukset, ja he päättivät ikuistaa itsensä niillä. Kuvasta tuli niin tajuttoman suloinen, että he päättivät laittaa sen Simstagramiin ja saivatkin muutaman onnittelukommentin.
Sen jälkeen nuoripari päätti osallistua piirakansyöntikilpaan, ja he saivat vielä kolmannenkin henkilön mukaan kisaan. Kisa alkoi ja Dante iski päänsä salamannopeasti piirakkaan.
Vaikka Dante söi rivakammin, Aada oli silti ensimmäisenä syönyt. Odotellessaan muiden valmistumista hän testasi, kuinka märkiä sadepisarat mahtoivat olla.
Pian peli loppui ja piirakka-astiat siivottiin pois. Aada ja Dante jäivät juttelemaan kojun viereen. "Naamasi on aivan piirakassa", Aada sanoi ja siveli Danten poskea. "No ei sinunkaan kasvosi järin puhtaat ole", Dante sanoi ja nauroi.
Aada oli lopultakin saanut tietää syyn pahonvointiinsa, ja kun he Danten kanssa pääsivät kotiin, hän paljasti sen Dantelle. "Kuulehan..." hän aloitti.
"...olen raskaana!" Aada huudahti ja Dante näytti niin yllättyneeltä, ettei Aada ollut varma oliko hän iloinen vai vihainen.
"Miten ihana uutinen! Olen aina halunnut lapsen!" Dante huudahti ja taputteli Aadaa olkapäälle. Mies oli loppupäivän yhtä hymyä.
***
Raskausaikansa Aada käytti kitaraa soittaen. Äitiyslomalla hänellä oli aikaa enemmän kuin tarpeeksi ja hän päätti käyttää sen johonkin hyödylliseen.
Aadan vatsa kasvoi huimaa vauhtia ja Dante tunnusteli sen liikkeitä päivittäin. Koska hän tunnusteli vatsaa niin usein, hän osasi jo aavistaa, miten vauva voi sillä hetkellä. Heidän välillään oli jo vahva side, vaikka pienokainen ei ollut vielä syntynytkään.
Dante myös katsoi säännöllisesti lastenkanavia ja päätteli lasten yleisiä mielenkiinnonkohteita. Hän päätti ottaa isyytensä vakavasti ja kasvattaa lapsensa kunnolla.
Dantea olisi voinut luulla vaikka hovimestariksi, sillä hän huolehti jatkuvasti, että Aada voi hyvin. Hän kokkasi Aadalle jopa ruoat, ettei Aadan tarvitsisi rasittaa itseään. Vaikka Aada nauroi pystyvänsä ruoanlaittoon, Dante ei antanut Aadan koskeakaan hellaan tai uuniin. Vauvahan voisi saada siitä lämpöhalvauksen.
Kului aikaa, ja eräänä sateisena iltana Aada ja Dante olivat käyneet syömässä ja katselivat tähtiä, kun Aadan synnytys yllättäen käynnistyi. Dante meni aivan paniikkiin eikä tiennyt mitä tehdä, vaikka hän olikin hyvin valmistautunut. "Soita ambulanssi, senkin pönttö!" Aada lopulta huudahti ja silloin Dante tajusi ottaa puhelimen käteen ja soittaa apua.
***
Lopulta, monta tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen Aada ja Dante pääsivät lähtemään sairaalasta mukanaan vastasyntynyt esikoispoikansa, jonka he nimesivät Blodiniksi.
Dante oli rakennuttanut pojalle huoneen, jonne Aada ei saanut jalallansa astua ennen lapsen syntymää. Ja kun Aada meni laittamaan poikaansa kehtoon, hän yllättyi totisesti huoneesta. Miten värikäs se olikaan! Blodin tulisi varmasti pitämään huoneestaan.
Myöhemmin samana iltana, kun Blodin oli jo nukahtanut, Aada päätti toteuttaa suunnitelmansa. Hän pyysi Dantea odottamaan hetken sillä välin kun Aada polvistuisi alas.
"Dante. Heti kun tapasin sinut, tunsin sisimmässäni että sinä olet erityinen, ja niin todella olet. Sinä olet aina auttanut minua, kun olen ollut pahalla tuulella ja päivä päivältä rakastan sinua enemmän ja enemmän ja sinä olet se, kuka tekee minut onnelliseksi", Aada sanoi juhlallisesti ja Dante oli vieläkin vähän ihmeissään.
"Ja olen päättänyt, että sinä olet se kenen haluan kulkevan loppuelämäni vierelläni. Joten, Dante Morganthe, tuletko naimisiin kanssani?" Aada jatkoi ja hymyili toiveikkaasti.
Dante oli hetken hiljaa ja Aada ehti jo luulla ettei hän suostuisi, mutta sitten Dante hypähti ilmaan ja lähes kiljui riemusta. "Tottakai tulen!" hän huudahti ja melkein itki onnesta. Aada pujotti myhäillen sormuksen Danten sormeen.
Dante hypähti Aadan syliin. "Olet maailman ihanin nainen." "Ja sinä maailman ihanin mies."
***
neljäs osa uunista ulos! en tiedä, menikö nämä tapahtumat vähän nopeasti, mutta ainakin yritin kertoa ne niin ettei vaikuttaisi menevän liian nopeasti. ja tämäkin osa on taas lyhyt, huimat 20 kuvaa... mutta joo, kommenttia saa taas jättää ja nähdään ensi osassa taas! :)
