Ja siinä hän sitten seisoi. Asuntonsa edessä, jonka hän sai pilkkahintaan, eikä se ollut ihmekään sillä "asunto" koostui vain seinästä ja muut tavarat vaan lojuivat jossain. Hän oli hieman pettynyt, ettei saanut edes kattoa päänsä päälle, mutta oli onnellinen, että hän asui täällä. Vihdoinkin.
Aada Kotkanmaa asui lapsuutensa perheessä, joka oli väkivaltainen ja ahdasmielinen. Jos joku mainitsikin jotain isän mielestä epänormaalia, siitä seurasi selkäsauna. Vanhemmat ihannoivat kaikkea normaalia. Isä löi Aadaa ja hänen sisaruksiaan ainakin kerran päivässä. Äiti ei sentään ollut yhtä väkivaltainen vaan jopa välillä ymmärsi lapsiaan, mutta hän kuoli auto-onnettomuudessa Aadan ollessa 10-vuotias ja silloin isä jäi yksinhuoltajaksi.
Aada karkasi isänsä luota heti 18-vuotiaana ja vaihtoi sukunimensä Kotkanmaaksi. Hän ei koskaan haluaisi kuullakaan mitään sairaasta isästään. Hän oli asunut kahdestaan isänsä kanssa parin vuoden ajan veljen muutettua ulkomaille, myös isäänsä karkuun sekä töiden takia. Aada kuitenkin onnistui välttämään väkivaltaa vähän paremmin, sillä sen kahden vuoden ajan Aadan isä löi häntä ainoastaan kaksi kertaa. Aada ei ymmärtänyt miten se oli mahdollista, mutta hän ei välittänyt.
Aada astui peremmälle uuteen kotiinsa. Vaikka sitä ei oikein vielä voinut taloksi sanoa, niin hän oli onnellinen, ettei hänen tarvitsisi nähdä isäänsä enää milloinkaan ja hän voisi aloittaa uuden, paremman elämän täysin puhtaalta pöydältä.
Lapsuudessaan Aada purki pahan olonsa musiikkiin ja taiteeseen. Hän oli soittanut kitaraa seitsenvuotiaasta lähtien ja on maalannut sitäkin nuorempana. Hän oli mielestään ihan hyvä kummassakin, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Aada olisi halunnut uuteen kotiinsa myös kitaran, mutta rahat eivät riittäneet. Joskus myöhemmin sitten.
Uusi kotikaupunki oli nimeltään Moonlight Falls. Se oli pieni, syrjäinen paikka, joka oli aika harvaan asuttua seutua, mutta ei ihan aavekaupunki kumminkaan. Siellä oli halvimmat hinnat tonteille, joten Aada muutti sinne sen kummemmin nirsoilematta.
Ensi töikseen Aada aloitti työn hakemisen. Hän löysi muutaman kiinnostavan paikan joihin hän haki puhelimen välityksellä. Jossain vaiheessa ilmoitettaisiin, saiko Aada paikkaa ollenkaan, ja jos sai niin samassa oli kutsu työhaastatteluun.
Aadan suunnitelmat kuitenkin muuttuivat heti. Läheisen yliopiston maskotti tuli käymään Aadan luona ja hän rohkaisi Aadaa aloittamaan opinnot yliopistossa heti seuraavalle lukuvuodelle, joka alkaisi ensi kuussa. Aada totesi, että jos hän menisi yliopistoon hän olisi pätevämpi ja saisi helpommin töitä, ja niin hän suostui. Ei hän mitään menettäisikään.
***
Muutaman viikon kuluttua koitti yliopiston alkaminen. Aadaa tultiin hakemaan taksilla kampukselle, ja hän pakkasi nopeasti tärkeimpiä tavaroita, eli lähinnä vaatteita ja rahaa ja astui taksiin. Matka kestäisi pari tuntia ja pian Aada olisikin ihan jossain muualla. Aadalla ei kuitenkaan ollut hirveästi rahaa, joten hänellä oli varaa jäädä yliopistoon vain yhden lukukauden ajaksi. Se oli kuitenkin Aadalle ihan okei, sillä parempi sekin kuin ei mitään.
Heti ensimmäiseksi Aada valtasi itselleen asuntolan ainoan yhden hengen huoneen. Huoneessa oli maalausteline ja takkakin, joten Aadalle tuskin tulisi tylsää. Tietenkin hänen pitäisi myös opiskella, mutta taideopinnot valittuaan maalaaminen kävi hänestä opiskelusta.
Pian yliopistoon saapumisen jälkeen opiskelijat kutsuttiin tapaamiseen, jossa jaettiin kaikenlaista ilmaista krääsää ja jossa tutustuttiin toisiin opiskelijoihin. Tapaamisen päätyttyä Aada pakeni yläkertaan soittamaan sieltä löytämäänsä kitaraa, ja muutama rohkea tuli jopa kuuntelemaan sitä.
Jostain syystä Aadalle tuli hirveä hinku kokata. Hänen kotonaan ei ollut sellaista mahdollisuutta, joten hän halusi kerrankin laittaa ruokaa alusta loppuun ihan itse. Ken tietäisi, koska sille tulisi seuraavaksi mahdollisuus.
Aada pohti, olikohan yhden hengen huoneen valitseminen sittenkään järkevää, sillä jo ensimmäisen viikon aikana hän tunsi olonsa yksinäiseksi. Tietenkin hänellä oli ystäviä, mutta joku jonka kanssa juoruilla aamuyöhön asti olisi ollut asia erikseen.
Kampuksella pidettiin paljon bileitä. Aada kerran osallistui yhteen niistä, ja seuraavana aamuna hän nukkui niin pommiin, että hänen täytyi juosta koululle kuin henkensä edestä. Loppujen lopuksi hän kuitenkin selvisi luennolle ajoissa.
Aada yritti seurata luennoilla parhaansa mukaan ja kirjasi tärkeimpiä asioita muistiin. Joskus asiat vaan olivat niin tylsiä, että Aada nukahti tunnille, mutta yleensä joku herätti hänet.
Aada harjoitteli piirtämistä päivittäin, sillä muutaman viikon päästä olevat loppukokeet huhujen mukaan sisältäisivät jonkinlaisen taidonnäytteen, jonka sanottiin olevan joko maalaus tai piirustus. Aada halusi päästä läpi, joten hän opiskeli mahdollisimman hyvin. Erään kerran yksi professori kertoikin, että hän pääsi parhaimpien opiskelijoiden listalle, ja Aada oli ylpeä itsestään.
***
Lopulta kokeiden tulokset saapuivat, ja Aada oli päässyt kaikesta kunnialla läpi.
Parin päivän päästä opiskelijoiden piti lähteä kampukselta, joten Aada hyvästeli lähimmät ystävänsä ja suuntasi taas kotikaupunkiinsa Moonlight Fallsiin.
EXTRA:
Mies takana: "Hey hottie! Let's have buttsex!"
Mies edessä: "Oikeastaan minun tästä pitääkin mennä..."
pahoittelen. :D tällänen on mun huumorintaju.
***
joo eli tässä tää eka osa. tosi lyhyt, ja vähän harmittaa ettei tosta yliopistoajasta oo oikein mitään, mutta se johtuu siitä kun yksinkertaisesti unohdin kuvata ja ei ollut kauheesti kuvattavaa niin minkäs teet. :D mutta joo, ens osa tulee toivottavasti lähiaikoina ja kertokaa toki mielipiteitä, risuja tai ruusuja tai jotain! :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti