Elämä rullasi tasaista vauhtia, ja Aada oli onnistunut hankkimaan jo sen verran taskurahaa, että oli saanut oikein kunnon katon pään päälle. Talo oli tietenkin vaiheessa vielä, mutta nyt sitä ainakin saattoi jo kutsua taloksi.
Aada oli saanut töitä paikalliselta teatterilta, musiikkihommista. Aluksi hänen työtehtävänsä ei olleet kummoisia - lähinnä leipien tekemistä bändiläisille - mutta Aada aikoi työskennellä kunnolla että hänkin pääsisi huipulle.
Aada rakasti kukkia, ja hänen talon vieressä olevassa puistossa niitä kasvoikin melkoisesti. Jotkut kukista olivatkin niin harvinaisia, että niistä maksettiin jopa satoja. Aada ei täysin ymmärtänyt miksi, sillä hän näki samoja kukkia joka puolella, mutta ehkä hänellä oli vain jotain erityistä silmää.
Aada oli muutenkin aika luonnonlapsi, ja hän piti kitaran soittamisesta puistossa. Joskus hän sai yleisöäkin, mutta Aada soitteli vain omaksi huvikseen, kehittääkseen taitoaan päästäkseen urallaan eteenpäin.
Aada piti kaikesta Moonlight Fallsissa, paitsi laskujen maksamisesta. Sitä hän inhosi. Mieluiten hän olisi tehnyt niistä vaikka taulun, mutta siitä huolimatta hän maksoi laksujaan maltillisesti säännöllisin väliajoin. Ja aina kun hän sai ne maksettua, hän oli tyytyväinen itseensä, että hän sai taas kerran ylitettyä inhonsa.
Aada oli myös saanut sisustettua kämppäänsä kodikkaammaksi, ja se alkoi pikku hiljaa näyttää häneltä. Vielä oli matkaa - tietenkin - mutta pohjalta ainoa suunta on ylöspäin. Aadan veli sanoi niin aina, kun oli vaikeata.
Aada ei ollut koskaan ollut mikään bilehile, mutta joskus hän kävi työntämässä jalkansa Moonlight Fallsin yöelämän oven väliin. Silloin tällöin hänellä oli jopa hauskaa, mutta ujona ihmisenä Aada tunsi olonsa välillä vähän yksinäiseksi.
Eräänä iltana Aada törmäsi paikallisella kuntosalilla nuoreen mieheen, joka esitteli itsensä Danteksi. Mies oli hyvin kohtelias ja puhelias, mutta antoi Aadallekin puheenvuoron. Aada piti miehestä välittömästi.
Heillä oli yhtenäinen huumorintajukin, ja he jäivät rupattelemaan paikalle vielä moneksi tunniksi. He jotenkin onnistuivat unohtamaan koko maailman heidän ympäriltään, eivätkä edes muistaneet, että tapasivat ensimmäisen kerran vasta sinä iltana. Sillä tuntui, että he olisivat olleet ystäviä koko elämänsä.
Ja kun heidän täytyi lähteä, he halasivat toisiaan hyvästiksi niin kuin vanhat ystävät. Puhelinnumeroakin he vaihtoivat, ja lupasivat ottaa yhteyttä mahdollisimman pian.
Ja niin Aada jutteli Danten kanssa päivittäin, yleensä sen jälkeen kun Aada pääsi töistä. Dantella oli aina aikaa jutella, sillä hän oli toistaiseksi työtön.
Päivät kulkivat tasaista tahtia. Joka päivä Aada lähti kimppakyydillä töihin, ja joka illan hän vietti kotonaan.
Silloin tällöin Dante tuli käymään, mutta kerran hän yllätti Aadan kukilla. Aada yllättyi täysin, mutta otti kukat kumminkin ilomielin vastaan.
***
Aikaa kului, ja Aada alkoi pikku hiljaa tuntea itsensä vähän yksinäiseksi. Niinpä hän pyysi Dantea muuttamaan luokseen, vain kämppäkaveriksi. Dantella oli muutenkin ollut kotinsa kanssa vaikeuksia, joten hän suostui muuttoon ilomielin.
Niinpä seuraavien viikkojen kuluttua Dante sai roudattua kaikki tarvitsemansa tavarat Aadan luo. Avaimet hänellä oli ollut jo aikaisemmin. He jakaisivat makuuhuoneen, sillä laajentamiseen ei ollut varaa, mutta se sopi molemmille oikein mainiosti.
Danten muutettua Aadan luo heidän välinsä syvenivät. He kävivät monesti ulkonakin yhdessä, ja vaikka molemmat asian kiistivät, ei tuskin ollut kovin kaukana totuudesta väittää, että pientä ihastusta oli ilmassa.
Dante oli kertonut Aadalle syvimmän salaisuutensa: hän oli ollut vampyyri vielä hetki sitten. Eräs ennustaja-akka oli kuitenkin kaupustellut hänelle antivampirismijuomaa, joka kuin ihmeen kaupalla oli onnistunut poistamaan hänestä vampyriuden. Aada kertoikin pohtineensa, miten Dante joskus tuntui kylmältä.
Pian Danten entinen vampyyrius kuitenkin unohtui, ja molemmat elivät aivan tavallista elämää. He olivat toistensa parhaita ystäviä ja kertoivat toisilleen kaiken. Aada oli onnellinen, että oli löytänyt itselleen Danten kaltaisen ystävän.
***
jooo että semmonen osa :D vähän lyhyt taas, mutta unohdin jälleen kerran ottaa kuvia ja ei ollut mitään kuvattavaa oikeen & en osaa tehä pitkiä lukuja... :-D mutta kyl niitä tulee... ehkä.
mut risuja ja ruusuja voi jättää tonne kommenttiboksiin alapuolelle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti