Aikaa kului, ja Danten ja Aadan välit lähentyivät. Dantea hieman harmitti, ettei ollut vieläkään löytänyt töitä mistään, vaikka hän etsi niitä joka ikinen päivä kaikkialta mistä pystyi.
Samana iltana Aada tuli kotiin erittäin surkean näköisenä. "Töissä oli ihan hirveä päivä", hän sanoi heti astuttuaan taloon sisään ja hän näytti itkeneeltä.
Dante kehotti Aadaa kertomaan päivästään ja Aada istui hänen viereensä sohvalle, huokaisi syvään ja aloitti vuodatuksensa. "Pomo valitti, etten tehnyt työtäni tarpeeksi hyvin. Ei se sillä lailla haitannut, koska olen kieltämättä vähän laiskotellut. Sitten yksi bändiläinen raivosi minulle, koska en tajunnut väistyä hänen tieltään. Koko päivän vaan tuntui että kaikki huutavat minulle..." Aada selitti ja lopulta alkoi itkemään.
"Kuule. Tule tänne. Älä mieti heitä, he eivät vain tajua kuinka mahtava ja reilu tyyppi sinä olet", Dante sanoi ja kutsui Aadan syleilyynsä.
Ja siinä he istuivat hetken hiljaa. Aada tuntui rauhoittuneen vähäsen, mutta ei lähtenyt Danten otteesta. "Tiedäthän..." Aada aloitti, "oikeasti pidän sinusta tosi paljon. Enemmän... enemmän kuin... ystävänä. En vain ole koskaan sanonut sitä", hän sanoi hiljaa ja vähän empien. "Minäkin pidän sinusta. Olen aina pitänyt", Dante vastasi.
Ja Aada kääntyi yhtäkkiä Danteen päin ja suuteli häntä. Dante vaikutti aavistaneen hänen aikeensa, sillä hän vastasi suudelmaan niin kuin olisi odottanut sitä koko ikänsä.
He nousivat sohvalta ja suutelu muuttui intohimoisemmaksi. Dante kaappasi Aadan syleilyynsä ja suuteli häntä niin, ettei henkeä meinannut saada. Aada oli mukana yhtä lailla - hän vastasi suudelmiin yhtä intohimoisesti ellei jopa intohimoisemmin ja nautti siitä, miten Dante koski häntä.
He suuntasivat kohti makuuhuonetta kiinni toistensa huulissa, ja pian he päätyivät lattialle koska he molemmat kompastuivat yhtä aikaa. "Kappas, mites tämä nyt näin", Dante nauroi ja nosti Aadan ylös. He kaatuivat sängylle.
"Et tiedäkään, miten kauan olen haaveillut tästä", Dante sanoi henkäyksiensä välistä, "nyt aion ottaa tästä kaiken ilon irti", hän jatkoi ja kaatoi Aadan toisinpäin.
Ja Aada liu'utti käsiään Danten selällä samalla kun Dante tuli lähemmäs ja lähemmäs. Molemmat halusivat tätä, ja nyt oli sen aika. Aada oli unelmoinut siitä niin kauan, kun Dante oli muuttanut hänen luokseen ja Aada oli kehittänyt ensimmäisen ihastuksensa häntä kohtaan. Ja Aada päätti tarttua hetkeen.
***
Aamulla Aada heräsi ennen Dantea ja hän muisti välittömästi mitä viime yönä oli tapahtunut ja hän ei tiennyt mitä ajatella. Hän kyllä piti siitä... mutta hänestä se ehkä tuli liian äkkiä.
Aamulla kun Aada tapasi Danten, hän päätti vaihtaa pari sanaa hänen kanssaan. "Kuule, siitä öisestä... edettiinköhän me vähän turhan nopeasti?" hän aloitti. "Tai siis, kyllä pidän sinusta mutta se taisi tulla liian äkkiä. Ja taisin itsekin olla vähän liian väsynyt tajutakseni..."
Dante tarttui Aadaa kädestä. "Tietenkin. Etenemme hitaasti, jos niin haluat. Viime yö oli tosin paras pitkiin aikoihin enkä haluaisi sen jäävän viimeiseksi sellaiseksi. Mutta niin kuin haluat. Edetään hitaasti ja harkiten", hän sanoi.
"Mutta ne mitä sanoin... ne oli ihan totta. Pidän sinusta todella paljon. Mutta ei hätiköidä. Ei anneta tämän nyt mennä pilalle."
Aada halasi Dantea. "Ihanaa, että ymmärrät."
"Tietenkin minä ymmärrän. Jos sinä niin haluat."
Ja niin arki jatkui jälleen normaaliin tapaansa. Dante etsi töitä, kuten tavallista, ja Aada kävi töissä, kuten tavallista.
Ja eräänä päivänä Dante onnistui kuin onnistuikin saamaan työhaastattelun. Hän siistiytyi vessassa tunnin ennenkuin piti lähteä. Hän harjoitteli luontevaa puhumista ja tarkisti vielä kerran, ettei partaan varmasti ollut jäänyt ruoantähteitä.
Ja Dante sai kuin saikin töitä, ja hän aloitti ne heti seuraavana päivänä. Toistaiseksi hän lähinnä keitti kahvia tai työnsi turhia papereita silppuriin, mutta tekemällä töitä Dante saisi pikku hiljaa ylennyksiä.
***
Aadan ja Danten suhde oli sillä mallilla, että he eivät oikein tienneet olivatko he yhdessä vai eivät. He molemmat pitivät toisistaan hyvin paljon. He kävivät usein treffeillä ja katsoivat yhdessä elokuvia toistensa kainaloissa.
"Kuule. Olen vähän miettinyt", Dante aloitti ja kääntyi Aadaan päin, "mitä meidän välillämme oikein on?" hän jatkoi. "Olen itsekin miettinyt sitä", Aada vastasi.
He nousivat ylös sohvalta ja Aada otti Dantea kädestä. "Mitä jos", hän sanoi ja oli tovin hiljaa, "alettaisiin virallisesti seurustelemaan?" Aada päätti lauseen ujosti. "Se sopii oikein hyvin", Dante sanoi ja suuteli häntä.
Dante hymyili tyytyväisesti ja nappasi Aadan syleilyynsä. Hän alkoi tanssittaa Aadaa kohti makuuhuonetta, mutta Aada pysäytti hänet. "Mitä sitä turhia liikkumaan", hän kuiskasi ja kaatoi Danten matolle.
***
semmone osa tällä kertaa. vissiin vähän pitempi kuin noi aiemmat mutta en ole laskenut kuvamäärää niin en ole ihan varma. jättäkää taas kommenttia että mitä tykkäsitte ja ensi osassa nähdään taas! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti